Takana on hektinen työpäivä ja ajatus kotisohvasta ja hyvästä sarjasta tuntuu todella houkuttelevalta. Näen jo mielessäni, kuinka höyryävä teekuppi ja mehevä pala mustikkapiirakkaa odottavat minua. Kunnes todellisuus iskee vastaan. Eteisen lattialla lojuu kirjekuori, kyllä, paperipostiakin vielä tulee. Taloyhtiön kirjanpidosta pyydetään yhteydenottoa, koska olen maksanut liikaa vastiketta. Ei ei, se on tarkoituskin, mutta joudun kaivamaan esiin tietokoneen ja selvittämään asiaa sähköpostilla. Seuraavaksi kilahtaa puhelimeen viesti, ettei tilaamaani ylimääräistä kotiavainta voida toimittaa, vaan tarvitsen valtakirjan asunnon omistajalta. Minä olen omistaja! Jälleen sähköpostivaihtoa.

Meinaan jo heittäytyä sohvalle, kunnes muistan, ettei hammaslääkäriltä ole tullut luvattua yhteydenottoa. Soitto siis hammaslääkäriasemalle. Ja selvittelyä, jälleen. Hetken päästä löydän itseni googlaamasta uusia suihkun sekoittajia, sekin pitäisi vaihtaa. Joululahjat! Vielä puuttuu muutama lahja ja pari muutakin hankintaa pitää muistaa.

Tässä kohtaa huomaan pysähtyä. Tämä on hyvä näin, olen hoitanut asioita riittävästi tälle päivälle. Mielemme on veikeä kaveri. Se puskee ajatuksia toisensa perään ja hektinen arki on saanut ainakin minut välillä suorittamaan, toisinaan ihan liikaakin. Tekemättömät asiat kuormittavat mieltämme ja muistiamme ja strategiaksi on saattanut valikoitua niiden suorittaminen piittaamatta omasta jaksamisen tilasta tai siitä, mikä olisi minulle hyväksi juuri nyt.

Tekemättömien töiden lista kirjoitettuna paperille on hyvä työkalu. Näin siirrän tehtävät työt pois kuormittamasta muistiani ja kapasiteettia vapautuu muille asioille. Mutta erityisen hyviä työkaluja ovat itsetuntemuksen lisääminen ja kehon kieli. Tunnetko, missä kohtaa kehoasi kiire tuntuu? Entäpä väsymys? Mitäpä, jos alkaisit kuunnella kehoasi? Keho on oivallinen väline tunnistaa myös mielensisäisiä liikkeitä ja tunteita ja se osaa ohjata meitä, jos vain pysähdymme sitä kuuntelemaan. Läsnäolon taitoa voit harjoitella vaikkapa mindfulnessin avulla. Itselleni luonnossa liikkuminen ja luonnon äänien kuunteleminen on mitä parhainta läsnäolon harjoittamista.

Kehon kuuntelun olen liittänyt kykyyni (vihdoin) rakastaa itseäni. Kehoni on minulle arvokas ja se ainoa "kulkuväline" läpi elämän. Hoivaamalla mieltäni olemalla armollinen itselleni, teen rakkauden teon itseäni kohtaan. Kuuntelemalla kehoani piirrän rajoja sille, mikä riittää.

Missä sinun rajasi kulkevat? Mikä sinulle riittää?

Talvisin terveisin,
Oma Luonnollinen Mielesi

P.S. Jos haluat työstää omia rajojasi, läsnäolon taitoja ja suhdetta itseesi, käypä kurkkaamassa verkkokaupastamme Luonnollisen Mielen Premium-pakettia 😉